Mun työt alkaa huomenna!
Kello 13.00
Pitäis kai olla jotenkin haikea olo, mutta mä olen enemmänkin innoissani!
Täytyy kyllä myöntää viikko sitten olikin ihan pienen hetken.
Ja tänään pikkusen enemmän, kun milli ensimmäisen kerran alko itkemään, kun olin lähdössä kauppaan.
Nappasin sen sit matkaan. Se ei ole koskaan itkenyt perään ja tänään sen teki...
Asiaan vaikutti varmasti se, että oli väsynyt. Nukahti samantien, kun kotiin päästiin.
Joka tapauksessa silti mä olen tyytyväinen, että
PÄÄSEN VIHDOIN TAKAS TÖIHIN!
Sitä mä olen odottanut jo pitkää.
Voisin toki jatkaa, että olishan se kiva olla kotona, mutta kun ei noilla kodinhoidon tuilla elä.
Joo sekin on totta, mutta ei syy miksi päätin heti palata takas töihin!
Yksikertaisesti mun pää ei olis kestänyt enään kotona olemista!
Vaikka mä rakastankin hurjasti millia ei se muuta sitä, että mun on saatava enemmän tekimistä ja enemmän ihmisiä ympärille!
Etten sekoa!
Kaikki tutut on päivisin töissä ja mä olen päivät ollut millin kanssa kaksin.
Poikkeus on toki mun ihana kampaaja ystäväni jota ollaan käyty monen monta kertaa moikkaamassa päivisin, kun sillä on ollut joku lyhyt väli.
Ja täytyy myöntää, että muuten olisin varmasti menettänyt järkeni.
Täytyykin muistaa kiittää sitä, että on tunkenut kiireellisiin päiviinsä aikaa myös mulle!
Niin hullulta kun se kuulostaakin olen käynyt monta kertaa ruokakaupassa päivällä, että saan edes jollekkin höpöttää ja joku vastaa jotain ymmärrettävää.
Toiset on vaan luotu kotona lasten kanssa kotona olemiseen mua ei.
Ja olenkin joskus kuullut kuinka itsekäs olen, kun en jää kotiin pidemmäksi .
Ja kuinka mietin vain itseäni ja sitä mikä on mulle paras ratkaisu.
Mutta jos äiti on räjähtämis pisteessä hermot kiristyy päivä päivältä niin ei lapsellakaan voi olla hyvä olla, joten kyllä mä milliäkin ajattelin.
Eikä se äitiys tai rakkaus lapseen lopu töihin menon mukana.
Sitä on äiti aina sille omalle pikku rakkaalle<3
Mä kuulun kai niihin ketkä on parmpia äitejä, kun saa käydä töissä.
Ja repiä sitä itsekästä aikaa itsellen.
Joka tapauksessa itsekästä tai ei mun kohdalla paras ratkaisu.
Niin ja pakko myöntää, että vaikka milli on ollut yli helppo lapsi.
Nukkunut syntymästään asti yli 12h yö unet.
Ei ole valvottanut, kun 2 tai 3 yötä.
Ei ikinä kitise turhia yms.
On kotona olo ollut henkisesti tosi tosi rankkaa.
Varsinkin silloin, kun milli oli tosi pikkunen ja nukkui ja söi vain.
Tuntui, että aika MATELEE ja pää poksahtaa kun on toimettoma!
Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että 10v päästä musta ei olis ollut tähän.
Nyt mä olen ollut työ elämässä vasta 5v ja kaipaan jo kovasti töihin 10v päästä työelämää olis ollut takana 15v ja silloin olis ollut polte päästä takas "normaali" elämään varmasti miljoona kertaa suurempi.
Pyörähdettiin tosiaan tänään kaupoilla.
Bobossa ei mitään. Sillä oli ikkunassa gantin vaatteita ja heti piti mennä kurkkimaan mitä meille.
Mutta ei mitään! Se oli ottanut vaan "vauva lahjoja" ja isojen tyttöjen vaatteita.
Ja noin "vauva lahjat" oli kokoa 50-56cm.
Isommat taas tosi isojen.
Mutta irtos meille silti jotain Superfit kengät -50% alella trendikengästä.
Menee jemmaan odottamaan neidin jalan kasvua.
Samalla kävin kurkkaamassa lindexin jämä alet ja nappasin paidan ja hameen sieltä ens kesäksi.
