(Neuletakki Donaldson, hame Lili Gaufrette, kengät Pom D`api)
Kaikki alkoi samaan aikaan piha ja kattoremontin kanssa!
Millin mielikuvitus alkoi tuottamaan mörköjä, kummituksia ja muita hirviötä.
En tiedä onko niillä todellisuudessa mitään tekemistä keskenään, mutta epäilen vahvasti, että on! Katoilta alkoi kuulumaan pauketta ja metelia, samoin pihalta.
Millin mielestä meille oli muuttanut mörköjä ja kummituksia!
Ja ne on vihaisia ja siksi ne riehuu (siis kuuluu meteliä joka suunnalta).
Käytiin ulkona katsomassa kyllä monta kertaa mitä siellä tapahtuu ja Milli monet kerrat ihmetteli ja ihasteli kaivinkonetta ja muita pihassa pyöriviä isoja autoja, mutta aina kotona ollessa ne äänet kuuluu möröille ja kummituksille ja muille hirvityksille. Jossain vaiheessa Milli oppi kertomaan muille "pelottavissa tilanteissa", ettei tarvitse pelätä ne kummitukset ja möröt on meillä kotona ei täällä!
Illalla nukkumaan mennessä täällä oli hiljaista, mutta aamulla nämä äänet herätti neidin. Tuli vaihe, että milli tahtoi papalle ennen kun kunnolla sieltä pääsi edes pois. Tahtoi nukkua omassa sändyssä papalla, ei kotona ja muistutti siitä monta kertaa päivässä.
Meidän reipas pikku neiti, joka on aina nukkunut omassa huoneessa, ilman valoja ja ovi kiinni. Jonka nukkumaan meneminenkin on mennyt aina todella kivuttomasti, hävisi tuhka tuuleen ja tilalle tuli lapsi joka ei todella tahtonut nukkumaan! Milli ilmoittaa illalla "ei meitä väsytä".
Kun vihdoin saan neidin suostuteltua nukkumaan ja pieni pää painuu tyynyyn kuuluu vielä kova kommenus "Valot päälle! Ovi jää odottamaan!" Ei riitä mikään yövalo vaan huoneessa on oltava täysi valaistua ja ovi on oltava myös auki.
Piha ja kattoremontit valmistui juuri.
Ja vaikka ollaan ainoa lapsi perhe ja kaikki muut taitaa jopa olla jo eläkkellä, on valitettava tosi asia, että kyllä ne "vanhuksetkin" liikkuu ja elää normaalia elämää ja niitä ääniä kuuluu. Milli ei koskaan ennen kiinnittänyt huomioita jos joku liikkui rappukäytävässä, pamautti oven kiinni tai vesijohdot kohisi. Nyt nämä pienet arjen äänet on alkanut pelottamaan neitiä, pienikin ääni saa neidin säntäämään syliin ja kysymään "mikä se oli? Kummistusko?"
Varmasti nämä mörkö, kummitus yms. pelot menee ohi ennemmin tai myöhemmin mielummin enennemmin, mutta tällä hetkellä ne on todella pinnalla ja välillä tuntuu typerältä selittää neidille miljoonatta kertaa, mistä täällä kuuluvat äänet on peräisin. Varsinkin kun saan vastaan epäilevän katseen... Mutta ei auta kun selittää ja toivoa, että menisi pian ohi.
Mitä pelkoja muilla pikkuisilla on?
Onko ne mennyt ohi nopeasti vai vaatinut enemmän aikaa?
Varmasti nämä mörkö, kummitus yms. pelot menee ohi ennemmin tai myöhemmin mielummin enennemmin, mutta tällä hetkellä ne on todella pinnalla ja välillä tuntuu typerältä selittää neidille miljoonatta kertaa, mistä täällä kuuluvat äänet on peräisin. Varsinkin kun saan vastaan epäilevän katseen... Mutta ei auta kun selittää ja toivoa, että menisi pian ohi.
Mitä pelkoja muilla pikkuisilla on?
Onko ne mennyt ohi nopeasti vai vaatinut enemmän aikaa?
Joku varmasti huomasikin neidin jalassa söpön ihaa lastarin, siinä on pieni pipi jonka synnystä minulla ei ole hajuakaan. Millin mielestä mörkö on purrut siihen! Vetää sanattomaksi...
.JPG)
