Oltiin Millin kanssa eilen kaupoilla. Riskillä lähdettiin ja huonosti kävi.
Millillä oli jäänyt päiväunet väliin ja väsymys kiukkua oli ilmassa. Lupasin kotona, että jos neiti on nätisti koko kauppa reissun ajan voin ostaa jäätelön, mutta jos kaupassa aletan pelleilemään jää jäätelö saamatta. Ja neiti kokemuksella tietää, että jos menee överiksi lähdetään kyllä sitten kans heti kotiin ja se jäätelö jää todella saamatta. Toki lahjonta on hieman kyseenalainen kasvatus keino, mutta toisinaan tiukoissa tilantaissa se on arjen pelastaja.
Myönnettäköön että otin eilen kyllä aika ison riskin, kun en hakenut vain nopeasti sitä maitoa vaan pyörähdin ensin bobossa tarkistamassa tilanteen eli ostoksilla. Alkuun kaikki meni hyvin ja neiti leikki nurkassa olevassa leikkipaikassa. Mutta siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt sovittaa syksy kenkiä ja talvitakkia taivas repesi!
Neiti riuhtoi ja vääntelehti sylissä ja ilmoitti kuuluvaan ääneen siis huusi, ettei tahdo niitä kenkiä eikä ainakaan sitä takkia! Taisipa neiti ilmoittaa niiden olevan rumiakin. Ikävä tosi asia on, että voimat siitä kärsivällisyydestä puhumattakaan ei riitä sovittamaan huutavalle ja rimpuilevalle lapsella yhtään mitään päälle. Olin jo todella ihastunut siihen takkiin ja niihin kenkiin ja valmis kaivamaan korttia esiin ja kantamaan ne mukanani kotiin jos ne vaan on oikean kokoiset, joten päätin yrittää muistutella siitä jäätelöstä minkä olin luvannut, jos kaikki menee hyvin. Tuloksetta!
Hyvä hermoisen naisena sitten ilmoitin, että tullaan sovittaman niitä joku toinen päivä ja lähdin paineleman prismaan hakemaan sitä maitoa.
Prismassa neiti muisti jäätelön ja alkoi vaatimaan sitä. Ilmoitin tiukasti kymmeniä kertoja että se jäi nyt saamatta, kun alkoi pelleily! Kannoin siis maitojen luokse ja siitä kassalle vihaista&rimpuilevaa lasta eikä kenelläkään varmasti jäänyt epäselväksi mikä tilanne oli.
Ensimmästä kertaa tuntematon ihminen tuli opastamaan minua lapsen kasvatuksessa! Tämä vanhempi rouva ilmoitti minun olevan liian tiukka ja totesi, ettei noin pieni vielä ymmärrä ja oli vahvasti sitä mieltä että se jäätelö olisi pitänyt ostaa, kun kerta oli luvattu. Olin asioista täysin erimieltä ja tiuskaisinkin, että kiitos vain mutta en tarvitse lapsen kasvtus neuvoja. Siitäpaitsi lupauksessa oli kohta JOS ja kyllä tuossa isässä lapsi ymmärtää jo sen verran tai jos ei ymmärrä ymmärtää ainakin sen, että luovutin enkä pysynyt sanoissani.
Tämä vanhempi rouva sitten ilmoitti Millille, että saa mennä valitsemaan jäätelön täti ostaa sen.
Ja hermo meni lopullisesti!
Saatoin päästää suustani yhtä jos toista ei niin kaunista... Minä elän sen lapsen kanssa ja minä kuljen sen kanssa paikasta a paikkaan b, joten minä päätän miten lapseni kasvatan, enkä siedä sitä että varpaille hypitään!
Omalle kohdalleni tämä oli ensimmäinen kerta, mutta käsittääkseni on kuitenkin suht yleistä? Varsinkin vähän nuorempien vanhempien kohdalla. Ymmärrys ei riitä miksi pitää tulla sohaisemaan ampias pesää ja saada jo muutenkin kiukkuisen pienen lapsen kiukkuinen äiti vielä kiukkuisemmaksi. Oletettavasti jokainen osaa pyyttää kasvatus neuvoja jos niitä kaipaa. Enkä kiilloita sädekehääni! Myönnän että otin tietoisen riskin, mutta se ei taas tarkoita sitä,että silloin joudun luvuttamaan ja perumaan puheeni, saati jättää lapselle kuvan että voitti.
Hassua on kuitenkin, ettei kukaan ulkopuolinen komenna lasta jos näkee sen tekevän pahojaan. Ei niillä äidilläkään ole silmiä selässä ja joskus sitä ei heti huomaa. Toki teidän, että kaikki äidit ei tykkää siitä että vieraat komentaa lasta, mutta sitä en taas ymmärrä! Jos ei itse ehdi huomata ja olisi kuitenkin itsekkin asiasta murahtanut niin mitä sitten jos joku ehtii ensin?
Jokaisella on varmasti oma mielipide näihin asioihin ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan mitä muut on asiasta mieltä.
Saako ulkopuolinen tulla neuvomaan kasvatuksessa?
Tai komentaa lasta?
