Mun työt alkaa huomenna!
Kello 13.00
Pitäis kai olla jotenkin haikea olo, mutta mä olen enemmänkin innoissani!
Täytyy kyllä myöntää viikko sitten olikin ihan pienen hetken.
Ja tänään pikkusen enemmän, kun milli ensimmäisen kerran alko itkemään, kun olin lähdössä kauppaan.
Nappasin sen sit matkaan. Se ei ole koskaan itkenyt perään ja tänään sen teki...
Asiaan vaikutti varmasti se, että oli väsynyt. Nukahti samantien, kun kotiin päästiin.
Joka tapauksessa silti mä olen tyytyväinen, että
PÄÄSEN VIHDOIN TAKAS TÖIHIN!
Sitä mä olen odottanut jo pitkää.
Voisin toki jatkaa, että olishan se kiva olla kotona, mutta kun ei noilla kodinhoidon tuilla elä.
Joo sekin on totta, mutta ei syy miksi päätin heti palata takas töihin!
Yksikertaisesti mun pää ei olis kestänyt enään kotona olemista!
Vaikka mä rakastankin hurjasti millia ei se muuta sitä, että mun on saatava enemmän tekimistä ja enemmän ihmisiä ympärille!
Etten sekoa!
Kaikki tutut on päivisin töissä ja mä olen päivät ollut millin kanssa kaksin.
Poikkeus on toki mun ihana kampaaja ystäväni jota ollaan käyty monen monta kertaa moikkaamassa päivisin, kun sillä on ollut joku lyhyt väli.
Ja täytyy myöntää, että muuten olisin varmasti menettänyt järkeni.
Täytyykin muistaa kiittää sitä, että on tunkenut kiireellisiin päiviinsä aikaa myös mulle!
Niin hullulta kun se kuulostaakin olen käynyt monta kertaa ruokakaupassa päivällä, että saan edes jollekkin höpöttää ja joku vastaa jotain ymmärrettävää.
Toiset on vaan luotu kotona lasten kanssa kotona olemiseen mua ei.
Ja olenkin joskus kuullut kuinka itsekäs olen, kun en jää kotiin pidemmäksi .
Ja kuinka mietin vain itseäni ja sitä mikä on mulle paras ratkaisu.
Mutta jos äiti on räjähtämis pisteessä hermot kiristyy päivä päivältä niin ei lapsellakaan voi olla hyvä olla, joten kyllä mä milliäkin ajattelin.
Eikä se äitiys tai rakkaus lapseen lopu töihin menon mukana.
Sitä on äiti aina sille omalle pikku rakkaalle<3
Mä kuulun kai niihin ketkä on parmpia äitejä, kun saa käydä töissä.
Ja repiä sitä itsekästä aikaa itsellen.
Joka tapauksessa itsekästä tai ei mun kohdalla paras ratkaisu.
Niin ja pakko myöntää, että vaikka milli on ollut yli helppo lapsi.
Nukkunut syntymästään asti yli 12h yö unet.
Ei ole valvottanut, kun 2 tai 3 yötä.
Ei ikinä kitise turhia yms.
On kotona olo ollut henkisesti tosi tosi rankkaa.
Varsinkin silloin, kun milli oli tosi pikkunen ja nukkui ja söi vain.
Tuntui, että aika MATELEE ja pää poksahtaa kun on toimettoma!
Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että 10v päästä musta ei olis ollut tähän.
Nyt mä olen ollut työ elämässä vasta 5v ja kaipaan jo kovasti töihin 10v päästä työelämää olis ollut takana 15v ja silloin olis ollut polte päästä takas "normaali" elämään varmasti miljoona kertaa suurempi.
Pyörähdettiin tosiaan tänään kaupoilla.Bobossa ei mitään. Sillä oli ikkunassa gantin vaatteita ja heti piti mennä kurkkimaan mitä meille.
Mutta ei mitään! Se oli ottanut vaan "vauva lahjoja" ja isojen tyttöjen vaatteita.
Ja noin "vauva lahjat" oli kokoa 50-56cm.
Isommat taas tosi isojen.
Mutta irtos meille silti jotain Superfit kengät -50% alella trendikengästä.
Menee jemmaan odottamaan neidin jalan kasvua.
Samalla kävin kurkkaamassa lindexin jämä alet ja nappasin paidan ja hameen sieltä ens kesäksi.
Tsemppiä työelämään! Mä ymmärrän hyvin, että jotkut haluavat lähteä takaisin töihin. Itse tosin meinaan varmaan olla aika kauan kotona. Mulla on niin paljon samassa tilanteessa olevia ystäviä kenen luona vierailla ja olenkin lähes joka päivä jossain. En mä kotona vaan kestäisi olla!! On tää omalla tavallaan rankkaa kuitenkin.
VastaaPoistaKyllä lapselle on parasta, että hänellä on hyvinvoiva äiti! Oli hän sitten töissä tai kotona. Minäkin otan aina ajoittain omaa aikaa, että jaksan sitten lapsen kanssa paremmin. Mielestäni äidin pitää ajatella myös itseään ja jaksamistaan. Niin minä ainakin teen :) Joten älä välitä arvostelijoista!
Mä oon Marian kanssa ihan samaa mieltä!
VastaaPoistaIhan turhahan meitä on yrittää tunkea samaan muottiin. Ei kaikkien tarvitsekaan olla kotona lapsen kanssa kolme vuotta jos se ei tunnu hyvältä ratkaisulta.
Parempi on, että äiti käy töissä ja on onnellinen.Silloil lapsikin voi paremmin. Turha sun on kuunnella kenenkään arvostelemista. Sä oo juuri paras äiti omalle lapsellesi <3
Minäkin jatkoin opiskeluja, kun esikoinen oli 10kk. Siinä vaiheessa tuntui hyvältä päästä pois kotoa. Tosin meillä asiat järjestyi niin, että pojan ei tarvinut olla pitkää päivää hoidossa ja hänellä oli myös paljon vapaa päiviä.
VastaaPoistaKun jäin toisen lapsen syntymän jälkeen kotiin, kotona olo ei ollut enää niin ahdistavaa, kun esikoisesta oli kuitenkin jo seuraa ja hänen kanssaan oli pakko käydä puistoissa yms.:)
Tällä hetkellä mun kaikki ystävät on työssäkäyviä, eikä ketään ole hoitovapaalla, päivät on kuitenkin niin täynnä touhua, ettei kyläilyä ehdi kaivata. Viikonloppuisin ja iltaisin ollaan kuitenkin koko aika menossa...
Tsemppiä töiden alkuun.:)
Onnea työhönpaluuseen!
VastaaPoistaMulla on vähän sama, että päivisin on niiiiin tylsää että pitää just kaupassa ravata, että näkis niitä muitakin ihmisiä :D
Käydään myös usean kerran viikossa kauppakeskuksessa pyörimässä, kaupoissa kiertelemmässä jä mäkissä istumassa, ettei tulis ihan mökkihöperöks. Tämän takia kyllä telee shoppailtua ihan liikaa kaikkea turhaa :D
Luin kuin omaa tekstiäni :) Mä oon paininut itse ihan samojen ajatusten kanssa ja voin ihan rehellisesti myöntää, että odotan töiden alkamista jo innolla. Olen erittäin sosiaalinen ihminen ja kaipaan ihmisiä ja aikuista seuraa ympärille. Tuntuu kotona ollessa, että joka aamu ja iltapäivälle pitäisi keksiä jotain asiaa jonnekin suuntaan, että saisi tavata ihmisiä. Itselläni ovat molemmat lapset olleet erittäin helppoja. Nukkuneet ja syöneet, joten ehkä senkin takia aika on käynyt pitkäksi ja päivät tylsiksi. Uskon, että pystyn antamaan lapsille enemmän itsestäni viikonloppuisin ja iltaisin, kun olen saanut pidettyä niin sanotusti pääni kasassa töiden avulla ;)
VastaaPoistaHeippa, mullakin alkaa kokopäivätyöt ensi maanantaina. Tähän asti tehnyt osa-aikaista. Jännittää hiukan se että miten ne illat kerkiää tehdä yhtikäs mitään. Mutta kyllä mäkin odotan jo innoissani uusia haasteita työelämältä. Tsemppiä sinulle! -Tiina
VastaaPoistaSuuri kiitos kaikille ihanista kommenteista <3
VastaaPoistaMä oon ollut vain osa-aikaisesti töissä nyt puolisen vuotta, mutta kyllä pakko myöntää, että vaikka ikävä aina välillä tuleekin töissä, niin on siellä vaan niin mukavaa :o)
VastaaPoistaToi on kyllä ihan totta. On IHANA saada aikuisia ihmisiä ympärille..
VastaaPoistaMä teen kyllä täyttä viikkoa, mutta silti suurin osa tunneista tulee viikonlopuille. jolloin illat on lyhyempiä :)
Musta ei myöskään ollut kotiäidiksi, keksinkin sitten kauheasti ohjelmaa ettei käynyt tylsäksi ja siksi arvostankin äärimmäisen paljon niitä äitejä joista siihen on. Duunissa on kivaa ja sitten voi olla illalla ja viikonloppuna hyvä äiti. Ja jokainen omalla tyylillään, ketään arvostelematta!
VastaaPoistaNo niin tälläkin kävi että ei siihen vaan kyennyt.
VastaaPoistaToi on totta tuntuu että on paljon enemmän annettavaa lapselle sit kun on saanut käydä lataamassa akkuja töissä :D