On onni "omistaa" 2 vuotias, mutta on myös toisinaa etenemissä määrin hermoja kiristävää. Keräsin eilen kaikki välikausi vaatteet pois eteisestä (osan suoraan säilöön ja osan pyykkikoriin odottamaan pesua.) Ja luonnollisestä tämä ei (niinkun ei mikään muukaan) miellyttänyt 2 vuotiasta! Se kaikkein kaunein ja ihanin Ellen lakkatakki, kun on välikausi vaate! Takki on jo hetken ollut milloin mummolassa milloin unohtunut päiväkotiin (siis piilotettuna, että selvittäis ilman suurempia raivareita) Nyt neiti sen kuitenkin onnistui bongamaan ja näki, että nostin se muiden takkien kanssa yläkaappiin.... Ei hyvä juttu! Millihän oli sitä mieltä, että me otetaan se takki sieltä kaapista ja laitetaan päälle ja lähdetään vasta sitten mummille! Kaivoin neidille Minymon lehti haalarin missä olis kans niitä kukkasia, mutta se ei käynyt! Neiti veti itsensä veteläksi ja rimpuili vastaa ja huusi niin lujaa kun ääntä vain sai, että ei haalaria! Tahtoo takin! Voin joustaa sen mitä tilanne sallii... Ja koska oltiin menossa mummille oli mulle aivan sama laittaako haalarin vai takin, joten menin kaivamaan talvitakin ja tarjosin sitä. Ei parempaa vastaan ottoa! Tässä vaiheessa tiesin, että tota neitiä ei saa tyytyväiseksi (paitsi kaivamalla sen lakkatakin ja ihan siihen en ollut joustamassa). Ei muuta kun neiti syliin ja haalari päälle. Kaks vuotiaalla on hurjat voimat pistää vastaan ja "väkisin pukeminen" on hidasta ja hikistä puuhaa, mutta loppu viimein neidillä oli haalari päällä (ja naama norsun vituralla).
Tässä vaiheessa osoitetaan mieltä ja tehdään selväksi, että äiti teki todella väärin! Kuvaan tosin väläytti hitusen kauniimman ilmeen ;)
Ja tästähän ei suosiolla suostunut nousemaan! No eipä meillä kiire ollut, joten senkun "lepäilee" just niin kauan kun tahtoo!
Haalarin on kokoa 80cm ja sen piti tulla käyttöön viime talvena, mutta oli armottoman iso niinkun kaikki muutkin alesta jemmaan ostetut. Eipä se sinäänsä haittaa, kun tuli tänä talvena käyttöön (edelleen aika reilu)
Tähän talveen alesta ostetut tulee sitten ehkä/toivottavasti ensi talvena käyttöön.
Joko äiti menee vuoden edellä tai neiti tulee vuoden perässä ;)
Eipä se neiti sitten kauan jaksanut lepäillä...
Sen että sain koneen auki ja istahdettua siihen, kuului jo kova komennus, että neiti tarvii apua kenkien kanssa. Tosinaan tuntuu, että Milliltä löytyy sitä kuuluisaa omaa tahtoa myös muiden edestä! Ja raivotar vierailee meillä jatkuvasti useammin ja useammin!
Ps. Meidän kaksi vuotias neiti hienohelma ei nykyisin lähde ilman käsilaukkua ulos ;)
Pps. Posti setä toi äsken meillekkin aikas muhkean Pomp de luxin ale paketin... Tää lähtee nyt kaivelemaan ja kokeilemaan josko neiti olis edes vähän yhteistyökykyinen sovittelemaan. Taitaa tosin olla toive ajattelua ;)
Meillä oli tuo sama haalari samassa koossa...Ihanahan se oli!
VastaaPoistaPikku STikkarin myssy sopii huikean hyvin siihen!
Voimia uhmiksen kanssa ♥
Hei! Olen vasta hiljan löytänyt blogisi, uusi lukija siis ilmoittautuu :)
VastaaPoistaMiten pieni teidän prinsessa oikein on? Meidän saman ikäinen uhmis ei ikuna mahtuis 80 haalariin o_O Kiva blogi sinulla!
-Kahden prinsessaisen äippä-
Jeah, ihania nämä tinttarallat!
VastaaPoistaPojat on tässä asiassa kyllä lepposampia. Harvemmin ne vaatteista saa hirveän isoja raivareita. Muuten kylläkin.
Ja mahtaakohan nämä kullannuput enää ennen täysi-ikäisyyttä rauhoittuakkaan. Raivarit muuttaa vaan muotoaan, mutta taistelukenttää riittää :)
-MAM-
Voih, tuttua tuo "pikku" raivoaminen! :D Täälläkin neiti vetää herneet nenään, vaikka mistä! Sitten huudetaan kun palosireeni ja lopuksi vielä mökötetään. Sillon kun on itsekkin huonolla tuulella, se on TODELLA hermoja raastavaa. Mutta hyväntuulisena se melkein naurattaa :D
VastaaPoistaMeilläkkin tuli tänään Pompin paketti, ei tosin ehkä niin muhkeaa mitä teillä tuli :D Kai meinaat esitellä ostoksesi meilleikkin? :))
Meillä on vasta nyt tullut 4-v:lle tuo raivokausi tai sitten en huomannut sitä ekaa. Ennen kelpasi ihan mitkä vaatteet vain, nyt täytyy olla hienot vaatteet= (jotain mustaa mieluummin)
VastaaPoistaMä olin ostanut Urholle 80 cm Minymon, mutta lahkeet oli caprimittaiset jo alle vuoden ikäisenä. Nyt näyttää, että 80 cm Ticketkin on vähän turhan sopiva
Jarna: Niin mä muistelinkin, että teilläkin on sama haalari ollut :) Teetin pikku stikkarilta tota haalaria varten ihan erikseen myssyn ja siitä vasta superi yhdistelmä tulikin... mutta neiti oli eilen ehtinyt vetää ton toisen pipon päähän ja ajattelin, että äidin turhamaisuuden takia ei nyt jaksais uusia raivareita ;)
VastaaPoistaKahden prinsessan äippä: Kiva kun eksyit tänne ja tervetuloa seuraamaan meidän menoa... Milli on tosiaan ehkä hitusen pienempi kun kaverit! olisko jotain 74-76cm pitkä, mutta neidillä on todella lyhyet jalat ja kädet ja siitä syystä tääkin haalari on vähän reilu hioista ja lahkeista, ilman kenkiä ja hansoja häviää neidiltä kokonaan jalat ja kädet haalarin sisään :D Mutta niska-haara välitä sopivan reilu. (ei siis liian pieni, mutta ei liian iso). Kiitos :)
Mam: Ihania, mutta toisinaan todella vaativia ja hermoja kiristäviä! Tuskinpa vain rauhoittuu! Ainakaan meillä jos on yhtään vanhempiinsa tullut...
Pukeutumisraivarit tuttuja täälläkin... Mm. Cuppiksen haalari ei kelpaa enää, takki ja housut vaan, tai sit siukun vanha HM:n v.pun. haalari... Muuten on kyllä hauska ja veikeä tyyppi, mutta haluaa aina itse päättää mitä ja milloin puetaan, ja milloin minnekin mennään ;)
VastaaPoistaPrinsessanina: Älä muuta viserrä ja lapsella tuntuu olevan pettämätön vainu sen suhteen onko äiti hyvällä vai vähän huonolla vai super huonolla tuulella... ja huonolla/super huonolla tuleella jos äiti sattuu olemaan tulee oikein ärsyttämään tahallaan lisää! keksimällä keksii kaikkia " pikku pahuuksia". Toki esittelen, kunhan aikaa riittää kuvaamaan ne (tai sitten napsimaan kuvat suoraan netti suvilta katsotaan miten sitä innostuu...)
VastaaPoistaOliviah: Ehkä teillä ei sitä ollut, koska ainakaan tätä milli raivokautta ei vaan voi olla huomaamatta ;) ! Millille kelpaa ja ei kelpaa... Ulkovaatetuksessa haluaisi päättä kokonaan itse ja yleensä just ne jotka ei ole säähän sopivia... sisävaatteet mielummin valitsee itse, mutta äiti valitsee mistä valitaan ;)
Niin teillä on pitkä poika ja meillä vähän pätkä tyttö :D mutta en valita kasvaa toi vaikkakin hitaasti....
Terhi: Jep! niitä on meilläkin jo turhan usein nähty... Tänään milli vetäs kyllä yllättävän hyvin haalarin päälle, kun tajus että osaa pukea sen kokonaan itse! Tarvi vaan apua toisessa lapasessa ja kengissä :) vähän anto palautetta kun äiti oli unohtanut tähti kengät mummolle (tähti kengät = lelli kellyn kimalle lenkkarit, Mummolla = piilotettuna)
Hih, meillä oltiin 2 vee neuvolassa 90cm eli hiukan on pituuseroa :) Piti sanomani että samanlaista on kyllä käytöksen osalta, aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meiltä vaan puuttuu tämä "hienostelu" (=EI käsiveskaa), rymykkätyttö leikkii vain poikien kanssa ja ajelee autoilla ;D
VastaaPoista-Kahden prinsessaisen äippä-
Vaateraivarit kuulostaa niin tutuilta. Ekaluokkalaisen kanssa ollaan löydetty balanssi tytön ja äidin tahdon suhteen, mutta 5v :n kanssa väännetään päivittäin näitä vaateasioita. Uskon, että paljon on ihan luonteesta kiinni... Kannattaa tutustua "Ihmeelliset vuodet" kirjaan, jos kaipaa itselle punaista lankaa , miten suhtautua uhmakkaaseen lapseen tms... Nimimerkki "Kirjan hyväksi todennut" ;-)
VastaaPoistaPrinsessa-raivaria täälläkin, sellasia "mä en nyt tykkää" -huutoja, jotka kyllä lakkaa samassa nanosekunnissa ku alkokin. Luojan kiitos lapsi on yhtä lyhyt vihainen kuin äitinsäkin. Ja kyllä vanhempia naurattaa XD
VastaaPoistaHyvä muuten ku mainitsit tosta pomp de luxista. Mulle tuli eilen pakettikortti että postista sais hakee, mietin että mitä hemmettiä... posteljoonin korttiin raapustama nimi ei ihan vastannut pomppia =) mutta se sen on oltava
Kahden prinsessan äiti: Onhan siinä joo muutama sentti eroa ;) kyll se hienostelu kausi vielä voi tulla. Ei meilläkään aina niin siistejä prinsessa leikkejä leikitä, mutta se laukku kannetaan silti mukaan :D
VastaaPoistam: Täytyykin metsästää se kirja :) on toki luonteesta kinni ja paljon...
diidah: heh. ihana huomata, että muillakin tulee näitä samoja tilanteita uhmiksen kanssa. Meillä vähän vaihtelee näiden raivareiden pituudet tosinaan ei millään luovuta toisinaan luovuttaa ja joskus luo vaan äidille kuvan, että luovutti ja samantien kun selän kääntää on oma tahto viety jo läpi....