Oltiin Millin kanssa eilen kaupoilla. Riskillä lähdettiin ja huonosti kävi.
Millillä oli jäänyt päiväunet väliin ja väsymys kiukkua oli ilmassa. Lupasin kotona, että jos neiti on nätisti koko kauppa reissun ajan voin ostaa jäätelön, mutta jos kaupassa aletan pelleilemään jää jäätelö saamatta. Ja neiti kokemuksella tietää, että jos menee överiksi lähdetään kyllä sitten kans heti kotiin ja se jäätelö jää todella saamatta. Toki lahjonta on hieman kyseenalainen kasvatus keino, mutta toisinaan tiukoissa tilantaissa se on arjen pelastaja.
Myönnettäköön että otin eilen kyllä aika ison riskin, kun en hakenut vain nopeasti sitä maitoa vaan pyörähdin ensin bobossa tarkistamassa tilanteen eli ostoksilla. Alkuun kaikki meni hyvin ja neiti leikki nurkassa olevassa leikkipaikassa. Mutta siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt sovittaa syksy kenkiä ja talvitakkia taivas repesi!
Neiti riuhtoi ja vääntelehti sylissä ja ilmoitti kuuluvaan ääneen siis huusi, ettei tahdo niitä kenkiä eikä ainakaan sitä takkia! Taisipa neiti ilmoittaa niiden olevan rumiakin. Ikävä tosi asia on, että voimat siitä kärsivällisyydestä puhumattakaan ei riitä sovittamaan huutavalle ja rimpuilevalle lapsella yhtään mitään päälle. Olin jo todella ihastunut siihen takkiin ja niihin kenkiin ja valmis kaivamaan korttia esiin ja kantamaan ne mukanani kotiin jos ne vaan on oikean kokoiset, joten päätin yrittää muistutella siitä jäätelöstä minkä olin luvannut, jos kaikki menee hyvin. Tuloksetta!
Hyvä hermoisen naisena sitten ilmoitin, että tullaan sovittaman niitä joku toinen päivä ja lähdin paineleman prismaan hakemaan sitä maitoa.
Prismassa neiti muisti jäätelön ja alkoi vaatimaan sitä. Ilmoitin tiukasti kymmeniä kertoja että se jäi nyt saamatta, kun alkoi pelleily! Kannoin siis maitojen luokse ja siitä kassalle vihaista&rimpuilevaa lasta eikä kenelläkään varmasti jäänyt epäselväksi mikä tilanne oli.
Ensimmästä kertaa tuntematon ihminen tuli opastamaan minua lapsen kasvatuksessa! Tämä vanhempi rouva ilmoitti minun olevan liian tiukka ja totesi, ettei noin pieni vielä ymmärrä ja oli vahvasti sitä mieltä että se jäätelö olisi pitänyt ostaa, kun kerta oli luvattu. Olin asioista täysin erimieltä ja tiuskaisinkin, että kiitos vain mutta en tarvitse lapsen kasvtus neuvoja. Siitäpaitsi lupauksessa oli kohta JOS ja kyllä tuossa isässä lapsi ymmärtää jo sen verran tai jos ei ymmärrä ymmärtää ainakin sen, että luovutin enkä pysynyt sanoissani.
Tämä vanhempi rouva sitten ilmoitti Millille, että saa mennä valitsemaan jäätelön täti ostaa sen.
Ja hermo meni lopullisesti!
Saatoin päästää suustani yhtä jos toista ei niin kaunista... Minä elän sen lapsen kanssa ja minä kuljen sen kanssa paikasta a paikkaan b, joten minä päätän miten lapseni kasvatan, enkä siedä sitä että varpaille hypitään!
Omalle kohdalleni tämä oli ensimmäinen kerta, mutta käsittääkseni on kuitenkin suht yleistä? Varsinkin vähän nuorempien vanhempien kohdalla. Ymmärrys ei riitä miksi pitää tulla sohaisemaan ampias pesää ja saada jo muutenkin kiukkuisen pienen lapsen kiukkuinen äiti vielä kiukkuisemmaksi. Oletettavasti jokainen osaa pyyttää kasvatus neuvoja jos niitä kaipaa. Enkä kiilloita sädekehääni! Myönnän että otin tietoisen riskin, mutta se ei taas tarkoita sitä,että silloin joudun luvuttamaan ja perumaan puheeni, saati jättää lapselle kuvan että voitti.
Hassua on kuitenkin, ettei kukaan ulkopuolinen komenna lasta jos näkee sen tekevän pahojaan. Ei niillä äidilläkään ole silmiä selässä ja joskus sitä ei heti huomaa. Toki teidän, että kaikki äidit ei tykkää siitä että vieraat komentaa lasta, mutta sitä en taas ymmärrä! Jos ei itse ehdi huomata ja olisi kuitenkin itsekkin asiasta murahtanut niin mitä sitten jos joku ehtii ensin?
Jokaisella on varmasti oma mielipide näihin asioihin ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan mitä muut on asiasta mieltä.
Saako ulkopuolinen tulla neuvomaan kasvatuksessa?
Tai komentaa lasta?
Meillä on viikossa neidillä yks karkkipv ja se oli eilen. Mentiin kauppaan ennen päikkäreitä ja ilmoitin jo mennessä, että pitää olla nätisti ja koska oltiin kahdestaan niin neidin pitää istua ostoskärryissä. Joskus kyllä on lähdetty kaupasta pois kun neiti on kiukunnut. Mutta yleensä pyrin siihen että päikkärit ois nukuttu. Ja samaa mieltä oon myös tuosta, että kyllä nämä 2-3v ikäiset jo ymmärtää kun sanotaan. Aikaisemmassa työssä huomasin, että kun 2v hyppi vanhemman silmille niin vanhempi saattoi todeta että eihän se vielä ymmärrä.
VastaaPoistaItsekään en välttämättä tykkäisi, että vieras henkilö tulee ensinnäkin neuvomaan kasvatuksessa ja toiseksi tarjoutuu ostamaan sen mitä äiti luvannut JOS käyttäytyy kunnolla. Siinähän vie toiselta maton jalkojen alta ja tekee äidistä pahiksen.. Yritä siinä sitten lasta opettaa että ventovierailta ei tarvi ottaa mitään..
Meillä ei varsinaista karkkipäivää ole. Oikeastaan neiti ei ole edes herkkujen perään... jäätelö on se ehkä herkuista suurin (makkaraa, raejuustoa tai viilejä ei varmaan lasketa herkuiksi muualla, kun meidän neidin päässä). Meillä neiti on alkanut vasta viime aikoina istumaan kaupassa nätisti kärryissä, kun on hiffannut että isot lapset istuu ja vauvoilla on se kaukalo/koppa juttu siinä... pitkään oli sitä mieltä, että vauvat istuu kärryissä ja isot lapset rattaissa (siis omissa).
PoistaTaisit olla päiväkodissa töissä? Oma alani menisi myös sinne, mutta vaikka lapsista tykkään ja ei se työ silti ole sitä mitä haluan tehdä. Naisia ja liikaa vapaata aikaa... Ainakin siinä pienten ryhmässä missä itse aikoinaan olin oli aikaa puhua paljon pahaa pitkien päikkäreiden aikana ja koko se aika kyllä tehokkaasti käytettiinkin ikävä kyllä juurikin siihen. Toki mahdollisuudet olisi tehdä muitakin alan töitä, mutta noh onhan niitä asioita paljonkin miksi koko hoitoala ei enään kiehdo... Suurin syy on ehkä se, että ikävä kyllä se kutsumus ei yksinään elätä. Suuri vastuu, mutta pienempi palkka kun monessa ammatissa mihin ei koulutusta tarvitse ollenkaan.
No kieltämättä se herättä miljoona negatiivisti ajatusta päässä. Ja juurikin tuo suututti eniten, että olin sen rouvan kommenttien jälkeen lapsen silmissä suurempi ilkimys mitä olin ennen sitä. Se mikä toimii jossain muualla ei välttämättä toimi meillä ja päin vastoin ja jokainen vanhempi varmasti tuntee parhaiten oman lapsensa ja osaa tehdä ne ratkaisut mitkä parhaaksi näkee sen oman pikku kultamurunsa kohdalla. Toki erimieltä saa olla, mutta sitä ei tarvitse lapsen kuullen tuoda julki, saati lupautua ostamaan jotain mihin äiti on sanonut jo ei. Ja itse en kuitenkaan ymmärrä miksi avautua täysin ventovieraalle? Tutulle voikin sanoa mitä ajattelee tilanteesta, mutta ihan vieraalle mielestäni ei kyllä voi.
Aika asiatonta oli kyl tän rouvan väliin tulo kiukkutilanteessa. Ymmärrän että olisi "komentanut" tai puuttunut jos lapsi olisi vaarassa satuttaa itseään ja äiti olisi esim selin eikä huomaa tilannetta niin sellainen ok, mutta ei tuommoinen ihme lässytys että täti sen ostaa kun on niin julmaäiti ettei osta. Ja kyllä tuon ikäinen ymmärtää asioita ja aivan varmasti vielä jos siitä on kotona jo ennen kauppaan lähtöä puhuttu. Minä olisin toiminut (ja toimin) ihan samalla lailla, kakara kainaloon ja haetaan mitä haetaan ja kassalle ja muksu jää ilma jäätelöä. Meillä ei ole namipäivää, vaan saatan osta kaikkea herkkua yks kaks ja ilmoitan muksuille että nyt meillä on herkuttelupäivä kun kaikki olette olleet niin kiltisti monta päivää ja meillä siis saattaa olla herkuttelujen välissä vaikka kolme viikkoa eikä sinä aikana kukaan ole vinkunut herkkuja...ei meidän muksut edes ole niin makean perään...ja minusta hyvä niin.
VastaaPoistaMutta tsemppiä, kyllä sinä itse tiedät miten lapsesi kanssa toimia missäkin tilanteessa.
MM,seitsemän muksun äitee
Noissa tilanteissa itsekkin ymmärtäisin väliin tulon... Mutta nyt jäi sellainen olo, että tämän jälkeen olin vielä hirveämpi lapsen silmissä kun mitä olin ennen tämän rouvan väliin tuloa. Uskon myös, että ymmärrys riittä hyvin tuohon n. tunnin kestävään reissuun. Asia olisi sitten eri riittäisiko ymmärrys jos vaatisin olemaan monta päivää tai vaikka viikon kiltisti ja sitten vasta "palkitsisin".
PoistaTyyli muksu kainaloon ja menoksi ja pikaisesti ulos on itselle, että muille kaupassa olijoille mukavin tapa! Nämä tilanteet kerää aina katseita ja hiljaisia arvosteluja, joten en itse mielusti jää sinne huomioin keskipisteeksi ja säästän samalla muiden korvia ;)
Meilläkään ei varsinaisesti mitään herkkupäivää ole (paitsi äidillä joka päivä) ja neiti on ehdottomasti enemmän ruuan kun herkkujen perään, mutta jäätelö on kyllä sellainen mikä tohon neitiin uppoaa... ei kuitenkaan järjettömissä määrin, se pirulainen kun alkaa usein sulamaan sormille ja sitten on jo paniikki päällä kun sormissa on yök ja loppu jää syömättä. Mä en koskaan ole miettinyt kovin pitkälle miten usein ostan ja oikeastaan aloin ostamaan vasta nyt kesällä ja ehkä olen sen 3-5 jäätelöä neidille ostanut, mutta en mitenkään kerran viikkoon vain olen hyvin saattanutkin ostaa kahtena peräkkäisenä päivänä ja seuraava on sitten irronnut lähes 2kk päästä. Muistelisin joskus lukeneeni jostain, että lapsen makutottumukset tulee olemaan pitkälti sen mukaiset mitä äiti söi raskaana olessani ja ainakin meillä näin on ollut. Yleisesti olen ollut herkuttelija, mutta raskaus aikana ei uponnut kun normaali ruoka, hedelmät ja jäätelö. Normaalisti suurta herkkua oleva suklaakin maistui suussa kuvottavalle ja esim. banaani mitä vihaan upposi silloin paremmin kuin hyvin miniluumu tomaateista puhumattakaan.
Itsestäni voin sanoa, että räjähtäisin ihan täysin tilanteessa, jossa ulkopuolinen tarjoutuu ostamaan esim. jäätelön tai suklaapatukan, (meillä ei siis suklaapatukoita eikä karkkia osteta koskaan, eikä lapset niitä syö) tilanteessa, jossa minä olen sen kieltänyt. Ja voin sanoa, että vaikka yleensä olen kohtelias, enkä kehtaisi varsinkaan vanhemmille ihmisille sanoa negatiivisesti, niin tuossa tilanteessa nuo kohteliaisuus-seikat unohtuisivat ihan täysin!
VastaaPoistaMinusta on käsittämätöntä tulla puuttumaan tuollaiseen tilanteeseen, vaikka se miltä näyttäisi ulkopuolisen silmin. Meidän neiti 5-v on melkoinen paketti ja monet monet kerrat hänet olen kantanut kiljuvana ja räpiköivänä pakettina kaupasta ulos (ja myös muualta) ja hän todellakin on siinä tilanteessa ansainnut rangaistuksensa (eli menettänyt mm. mummolareissun, kaverisynttärit, jäden yms pieniä juttuja, jotka jo 2-3 -vuotiaatkin kyllä ymmärtävät) ja kyllä hän on niistä oppinut. Ja olen vain odottanut hetkeä, jolloin joku kukkahattutäti tulee sanomaan/tekemään jotain vastaavaa. Kyllähän nuo tilanteet katseita kerää muutenkin, eli ei tosiaan tarvitse tulla puuttumaan!
Komentamisesta olen sitä mieltä, että vieraiden lapsia saa komentaa ja itse komennan, jos katson sen aiheelliseksi. Välillä on nimittäin TOSI raivostuttavaa olla esim. jossain yleisessä leikkipaikassa, johon jotkut vanhemmat vaan kippaavat lapsensa muiden vahdittaviksi ja lapset myös saattavat tehdä ihan päättömiä juttuja. Näissä tilanteissa kyllä komennan. Sallin myös sen, että omia lapsiani komennetaan, jos tilanne sen vaatii, mutta pyrin kyllä vahtimaan itse omat lapseni. En kyllä mitään herneitä vedä nokkaan, jos joku komentaa, mutta jos karjumaan aletaan tms, niin se on eri juttu. Itsekin sanon ihan asiallisesti ja kyllä se tehoaa. Tosin ei ole kiva olla se äiti, joka aina komentaa muita lapsia, mutta esim. leikkitelineellä sylkevälle lapselle on mielestäni sanottava, että ei tarvitse sylkeä. Samaten, jos jätän lapset yhdessä esim. kaverisynttäreille sanon kavereiden vanhemmille, että saa sitten komentaa, jos alkaa meno menemään yli!
Ymmärrän täysin suuttumuksesi, olisin toiminut ihan samalla tavalla vastaavassa tilanteessa!
Joo ensimmäisenä ei kieltämättä tule mieleen olla kohtelias, kun joku tulee tietoisesti sohimaan ampias pesää. Fiilis ei noin muutenkaan ole katossa noissa tilantessa ja pienikin väärä sana voi saada aikaan räjähdyksen saati sitten, että joku tulee lupailemaan jotain minkä äiti on jo kieltänyt!
PoistaMeillä näitä super raivareita joissa olen joutunut raahaamaan kaupasta ulos huutavan&rimpuilevan lapsen on tullut vastaan vasta kolme... Ja kieltämättä se kerää katseita ja hiljaisia mielipiteitä, mutta ne mielipiteet on parempi jättää hiljaisiksi jos ei halua räjähdystä aikaan. Meilläkin on toiminut usein miten hyvin lupaus pienestä "palkkinnosta", mutta tosiaan sen kolme kertaa sekään ei ole auttanut. Olen usein kuullut näitä juttuja kun joku päättä tulla avautumaan, mutta tämä oli nyt ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun omalle kohdellani sellainen sattui! Mielipiteitä saa olla, mutta myös tilanne tajua! Ymmärtäisin jos tuttu ihminen sanoisi mielipiteensä, mutta että vieras! noh meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle.....
Olen samoilla linjoilla! Saa komentaa jos aihetta on, mutta se on tehtävä asiallisesti. Itsekkin pyrin siihen, että vahdin itse omaa muksuani, mutta aina sitä ei kaikkea ehdi heti huomaamaan tai joskus joku jää kokonaan näkemättä ja silloin mielestäni on tavallaan velvollisuuskin, jonkun muun sanoa varsinkin jos paikalla on myös muita lapsia ettei muille pienille jää kuvaa että se on sallittua.
Voi ei millaisia ihmisiä sitä onkaan! Kyllä meilläkin käytetään "jos olet nätisti niin.." -keinoa enkä näe siinä mtn pahaa. Lapsi oppii, että todella hyvä käytös palkitaan ja siitä voi ylpeä, kun taas pelleilyistä ei saa palkintoa. Ja äidin on tosiaankin tärkeää pitää päänsä, kaikelta putoaa pohja jos siinä vaiheessa antaa periksi. Viimeksi äsken käytiin kaupassa niin, että tuo yleensä kovin ihana ja mukavasti käyttäytyvä lapsi oli huutava ja kiukkuileva riiviö. Niin jäi tekemättä luvattu asia, kun ei kerran osannut käyttäytyä vaikka siitä kuinka mainittiin. Toki väsymys on lapselle vaikea käsittää ja hallita, mutta pakko silti on jossain vaiheessa oppia olemaan suht nätisti, vaikka olisi kuinka väsynyt.
VastaaPoistaMeille ei ole noita täysin ulkopuolisten ihmisten puuttumisia tainnut tulla vastaan.. Itse en tiedä miten reagoisin, riippuisi varmaan päivästä :D Käsittämätöntä ottaa oikeus luvata vieraalle lapselle jtn tämän äidin/vanhemman luvatta! Yleensähän ne ovat juuri niitä vanhempia rouvashenkilöitä, jotka katsovat oikeudekseen puuttua toisten asioihin. Kun itse muka tietävät kaiken. Äärettömän rasittavaa!!
Siinäpä se! Meillä yleensä palkitaan tai annetaan näitä lupauksia, kun jo etukäteen tiedän olevan iso riski että överiksi menee. Voi tosiaan olla vaikea enään vakuuttaa lasta jos on mennyt jo sanansa aikaisemmin syömään ja lapsi tuskin uskoo ainakaan heti, että nyt äiti on tosissaan... Joten parempi pysyä vain koko ajan siinä.
PoistaToki väsy aiheuttaa kiukkua, mutta onnnistuuhan sen hallinta ainakin meidän neidillä päiväkodissakin, joten kyllä edellytykset siihen löytyy, että se onnistuisi myös kaupassa jos halua vain on. Toki äidille on helpompi väsyneenä kiukuta, kun päiväkodin tädeille...
Toki tuohon reaktioon liitty vahvasti se millä tuulella on, mutta kaiken rehellisyyden nissä en ole koskaan ollut erityisen hyvillä fiiliksillä, kun olen pitkin kauppaa kantanut huutavaa&rimpuilevaa lasta. Ja on pikkuisen riski peliä tulla silloin sohaisemaan ampias pesää, joten olisi hitusen outoa edes odottaa kovin kaunista reaktiota. Olen täysin samaa mieltä, että varpaille ei tulla hyppimään jos vanhempi on sanonut ei se on myös ei! Näiden vanhempien rouvien lisäksi toinen ryhmä missä löytyy super kasvattajia ja loistavien neuvojen jakajia on lapsettomat +30v pariskunnat ja varsinkin ne mies puoliset!
Kiitos ihanat naiset kommenteista :) lohduttavaa huomata etten ole ihan yksin ajatusteni kanssa. Palaan illalla paremmalla ajalla.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä siitä että ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa puuttua keennkään lastenkasvatukseen. Oli äiti sitten kuinka nuori tahansa.
VastaaPoistaJa näinhän se on että jos jotain uhkaa se täytyy toteuttaa. En vaan muista minkä ikäinene MIlli on, mutta totuus on se ettei 2-v pysty vielä toimimaan noin että olet kiltisti sitten saat jäätelön. Ei vaan aivokapasiteetti riitä siihen että se voisi onnistua. Sen ikäinen elää hetkessä eikä pysty muuttamaan käytöstää tulevaisuudessa siintävien palkintojen toivossa. Tuota lahjontaa/kiristystä toteutetaan onnistuneesti muutaman vuoden kuluttua=)
Näin alkuun on pakko todeta, että vaikka olit erimieltä ja kirjoitit anonyyminä oli viestisi koko bloggaus historiani aikana ensimmäinen asiallinen erimieltä oleva anonyymi kommentti. Kiitos siitä :)
PoistaJostain syystä olen saanut käsityksen, että tätä tapahtuu paljonkin varsinkin nuorten kohdalla. Itse tosin törmäsin tähän ensimmäisen kerran. Milli tosin on saanut kaupassa vasta kolmet kunnon raivarit...
Niinhän se on ja olen myös sitä mieltä, että niitä lupauksia on turha antaa enään siinä vaiheessa, kun överiksi on jo mennyt... Ennakoiden tai ei ollenkaan. Milli täyttää kohta 3v ja kyllä mun mielestä neidillä on alkanut jo jonkun aikaa olemaan jonkunlainen syy/seuras ymmärrys. Osaa kyllä kertoa miksi ei saanut jäätelöä tai jos olen luvannut ja kaikki on mennyt hyvin osaa myös kertoa, että on ollut kiltti tyttö ja saa nyt jäätelöä. Ehkä se ymmärrys ei riitä vielä siihen, että voisin vaatia sitä olemaan kiltisti viikon niin pääsee vaikka tivoliin, mutta kauppareissuille (maks. tunti) se tuntuu jo riittävän.
Minä ainakin komennan puistossa muiden lapsia silloin, jos heidän käytöksensä on aiheuttamassa vaaraa/haittaa muille lapsille tai omille lapsilleni, mutta pyrin tekemään sen nätisti. Muuten varon puuttumasta kasvatukseen. Olen kyllä joskus vihjaissut joillekin puistossa karkkia syövän vanhemmalle, että saattaa muillekin lapsille tulla mielitekoja, että siksi ei ehkä hyvä juttu.
VastaaPoistaMut ymmärrän, että kilahdit. Eikös Milli ole jo lähemmäs kolme v. joten ihan varmasti fiksu tyttö jo ja alkaa oppia pikkuhiljaa näitä syy-seuraussuhteita. Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille välillä turvallisia pettymyksiä. Jos aina saa kaiken, vaikka käyttäytyy huonosti, niin eihän siitä mitään tulisi. Helpommalla pääsee, kun on välillä tiukkana, niin säilyy perheessä järjestys, kuka on aikuinen ja kuka lapsi! Tsemiä :)
Munkin mielestä on silloin oikeus ja velvollisuus komentaa vierasta lasta jos lapsi on käytöksellä on aiheuttamassa vaaraa itselleen tai muille. Sanoinpa minäkin vasta prismassa pikku pojalle joka heitteli dumlo paketteja hyllystä alas, että ehkä siihen ei kuitenkaan ole lupaa ja en saanut vastaan vihaista katsetta vaan äiti käänsi päänsä lapseensa päin ja käski kerätä kaikki takaisin. Ei sillä aiheuttanut vaaraa kyllä, mutta ei se silti luvallista ollut.
PoistaTohon puisto juttuun on pakko kyllä ottaa kantaa... Ymmärrän, että elämä ei ole aina reilua eikä jokaisen isä aja sillä hienoimmalla ja uusimmalla mersulla vaikka haluaisi ja turha lapselle on väittää, että elämä olisi reilua saati tasapuolista, mutta se ei aukea miksi jonkun pitää tietoisesti tulla aiheuttamaan pahaa mieltä!
Jep. Milli tosiaan täyttää lokakuussa 3v. Niinkun ylempänä kirjoitinkin, että neidiltä sitä ymmärrystä jo jonkun verran löytyy. Ymmärtää miksi jäi ilman tai jos olen luvannut ja on ollut kiltti osaa kertoa, että on nyt sen jäätelön ansainnut. Mutta ymmärrys ei vielä riitä siihen jos esim. pyydän olemaan pari päivää tai viikon kiukuttelematta yhtään niin saa jotain, mutta kyllä se sen tunnin tai pari mielessä pysyy :) Takana on vasta se vajaa kolme vuotta ja edessä huomattavasti enemmän, joten tosiaan on parempi säilyttää se järjestys perheessä ja välillä pysyä tiukkana!
Olisin niin voinut kirjoittaa tuon postauksen. Oikein hihittelin lukiessani. Tosin minulle ei kukaan ole tullut neuvoja antamaan, mutta mulkoillut kyllä. Ja joskus on pakko hakea maitoa tms väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa. Ihan pakko! Ja aina kannattaa testata, et jos se lapsi vähän viihtyisikin siellä bobossa ;) ;) :D Tsemppiä!
VastaaPoistaItse olen tullut vähän varovaiseksi toisen lapsen komentamisessa. Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut jo vuosia. Kerran heidän poikansa (vuoden vanhempi omaani) heitti puisella Brion junalla lastani päähän ja äiti ei sanonut mitään. Luulin ettei hän huomannut ja sanoin ihan nätisti, että pitää sievästi leikkiä, että tuosta tulee pipi. Äiti veti herneen nenäänsä ja muistutti minua siitä, että lapsikulta on vielä pieni. Ei kieltänyt lastaan vaan lähti kotiin. He eivät ole enää tulleet meille niin usein, vaikka ennen olimme paljon tekemisissä. Olen tosi varma, että se johtuu juuri tästä tapahtumasta. :(
:)
PoistaItsellenikin tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, mutta kyllähän noi tilanteet aina katseita ja hiljaisia arvosteluja kerää... Joskus on todella pakko hakea sitä maito vaikka se muksu olisi väsynyt ja riskillä mentäis... Joskus olis kuitenkin fiksu olla testaamatta sitä lapsen viihtyvyyttä siellä bobossa tai ainakin antaa sen sitten rauhassa touhuta siellä leikki nurkassa eikä yrittäää näissä tilanteissa ja näillä heltaillä ainakaan lähestyä sitä lasta toppatakin kanssa ;)
Oli se lapsi kulta kuinka pieni vain pitää sille siltä sanoa, ettei saa! Miten se koskaan oppii jos koskaan ei kielletä? Just nämä äidit jotka on sitä mieltä, että se oma ihana kulta murunen ei koskaa tee mitään pahaa on todella raivostuttavia! Anteeksi jos sanon pahasti, mutta ei se nainen ollut ystävyytesi arvoinen! Kyllä ystävyys pitäisi noin pienet asiat kestää :)
Lähditkö muka tyhjin käsin bobosta? 0_o
VastaaPoistaJouduin mä korttia vilauttamaan kassalla. Yksi paita ja bolero tarttui mukaan :)
PoistaEi ollut kivasti puuttua tilanteeseen. Täysin asiatonta. Mutta mistä olet saanut käsityksen, että sellainen olisi yleistä? Itselleni ei ole kertaakaan sattunutmitään tuollaista ja mulla on vanhin lapsi jo päättänyt peruskoulun.
VastaaPoistaMinusta saa komentaa ja puuttua, jos lapsilla tulee jotain asiatonta käytöstä: toisen lyömistä, haukkumista kovasti, sylkemistä, puremista, tönimistä jne. Myös jos toisen tavaroita otetaan tai rikotaan tms. Komennan itse ja minun lapsia saa komentaa. Niin tai jos lapsi on vaarassa; juoksemassa auton alle, putoamassa jne.
Olen asiasta jutellut kavereiden kanssa jo ennen kun tämä sattui omalle kohdalleni kun parille tutulle oli näin käynyt. Ja muistelisin joskus lukeneeni jostain keskustelu palstalta aiheesta. En tarkoita yleisellä kuitenkaan sitä, että jokaisen kohdalle näin kävisi...
PoistaMenen samoilla linjoilla kanssasi tuosta vieraan lapsen komentamisesta :) Tosiaan jos lapsi aiheuttaa itselleen tai toiselle vaaran on velvollisuuskin jo sanoa. Ja mielestäni myös silloin hyvä sanoa kun vieras lapsi tekee pahojaan muiden lasten seurassa, eikä äiti sitä huomaa... ettei muille lapsille jää kuva että se olisi sallittua.
Voi herraisä! En ole kyllä koskaan kuullut, että kenellekään tutulle olisi käynyt noin, että ventovieras olisi tullut jakelemaan kasvatusneuvoja jäätelön muodossa... mutta meillä kyllä oma isäni (joka oli siis mulle lapsuudessa suht ankara isä) nykyään nollaa helposti meidän kasvatusperiaatteita ja päätöksiä antamalla kaiken periksi tai lupaamalla päinvastaista, mitä on sovittu. Ja tämä on jatkuvaa ja raivostuttavaa. Lapsen kanssa pitäisi olla jämpti ja johdonmukainen tai muuten tulee ongelmia. Kyllä pienempikin lapsi ymmärtää. Ei pidä aliarvoida lasta tai siitäkin tulee ongelmia pitkällä tähtäimellä.
VastaaPoistaItse en helposti puutu toisten asioihin, mutta jos lapsi on tekemässä jotain kiellettyä tai vaarallista tms. eikä omat vanhemmat asiaa huomaa, toki silloin on pakko puuttua asiaan.
Meillä onneksi isovanhemmat ei tule hyppimään varpaille ja lupaa mitään mitä olen kieltänyt. Oikeastaan pappa on Millille tiukempi, kun kukaan muu ja silti Milli on ihan papan tyttö :) Niinhän se on! Lapselle pitää tosiaan on parempi olla jämpti&johdonmukainen jos ei halua pestä "likapyykkiä" myöhemmin.
PoistaSamoilla linjoilla. Ei niillä äidelläkään ole silmiä selässä ja aina kaikkea ei huomaa heti, joten mielestäni on silloin reilua ja tietyissä tilanteissa velvollisuuskin sanoa... Olisi aika kamala tilanne jos lapselle sattuisi jotain ja itse olisi huomannut vaaran, mutta olisi ollut hiljaa.
No huh! Me asioidaan usein Bobossa vähän samaan tyliin :-) Sara yleensä karkailee sinne ulkopuolella olevaan leikkipaikkaan ja ne myyjät on jo tottuneet siihen että juoksen edes takaisin! Prismassa ei onneksi ole kukaan tullut antamaan neuvoja vaikka välillä kaikki kolme käyttäytyvät huonosti ja kiukuttelevat yhtä aikaa. Pelottaa ihan ajatella miten reagoisin! Eilen meinasi mennä hermot lentokoneessa kun ystävällinen lentoemäntä ohjeisti miten 2 vuotiaan pitäisi pysyä omalla paikallaan (siis ei nousun ja laskun aikana vaan ilmassa kun merkkivalo ei pala). Helpommin sanottu kuin tehty! Sain hetken pidettyä neitiä väkisin sylissä ja sen ajan Sara huusi kurkku suorana...
VastaaPoistaNo nyt yritetään nauttia rentouttavasta lomasta Espanjassa :-)
Meidän bobossa on leikkipaikka sisäpuolella :) Siellä on sellainen hurjan suloinen keinulammaskin<3 sellaisen tahtoisin meille kotiinkin.
PoistaVaikka mulla on noita liikkuvia osia vain yksi on sen kurissa&paikallaan pitäminen aika työn ja tuskan takana toisinaan... Joten voin vaan kuvitella kuinka se voi toisinaan koetella hermoja jos kaikki riehuu samaan aikaan! Oletko huomannut miten nämä pienet suhtautuu kun toinen pieni menettää hermot? Se on aika hupaisaa katseltavaa :D kuinka sitä myötätuntoa voi irrota jo noin "pieniltä".
Jep! Helpommin sanottu, kun tehty. Olisit pyytänyt näyttämään miten se noin käytännössä toimii ;) Varsinkin jos lapsi ei ole paljoa lentänyt on siellä koneessa paljon jännää ja paikallaan pysyminen on täysi mahdottomuus!
No todellakin on asiatonta tulla neuvomaan, kun tilanne muutenkin on räjähdysaltis.. Tunnetustikin juuri 2-3-vuotiaan kanssa saattaa tulla ja tullakin monenlaisia ja todella hankaliakin tilanteita. Yritä siinä nyt vielä pysyä rauhallisena,jos joku tulee neuvomaan!
VastaaPoistaItselläni on kokemusta myös samankaltaisesta tilanteesta, kun joku vanhempi nainen alkoi arvostelemaan ostostani, liittyen erääseen hieman arkaluontoiseen asiaan ja vauvoihin (imetykseen). Silloin kyllä hermostuin, koska koin sen niin loukkaavana..
Ehkä tilanteen päällä olessa ei oli itsesäkään kannalta fiksua tulla sohimaan ampias pesää, mutta joku suuri tarve tällä rouvalla siihen oli. Kaiken rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että se oli ainakin minulle täysi mahdottomuus olla siinä vaiheessa rauhallinen saati ajatella enään mitä sanoaa... Fiilikset kun ei ollut kovin katossa noin muutenkaan kun kannoin riuhtovaa&huutavaa lasta ympäri kauppaa.
PoistaOstit äidinmaidon korviketta? hymmm. tuore äitihän on tunnetusti vapaata riistaa. Tuntemattomillakin on oikeus tulla kysymään kuinka monta tikkiä irtosi, onko maito jo noussut ja onko imetys sujunyt hyvin yms... Raskaana olevan naisen mahaakin on samaa vapaata ristaa, johon jokainen kokee olevansa oikeutettu koskemaan! Siinä on myös kaksi asia mikä ei aukea ei millään!
Millihän oli korvike vauva. Maitoa olisi riittänyt kyllä ruokkimaan vaikka koko kylän lapset, mutta omalle lapselle se ei kelvannut :/ Ruokavaliosta piti jättää koko ajan jotain pois ja lopulta olin siinä pisteessä, että olisin saanut syödä vain kolmea asiaa. Painoa ei ollut varaa tiputtaa grammaakaan päin vastoin sitä olisi pitänyt saada lisää ja reippaasti ja se taas oli tuon ruokavalion kanssa täysi mahdottomuus (painoa oli tuolloin vähän vajaa 40). Hetken yritin, mutta myönnettevä se oli etten siihen kyennyt. Olin väsynyt, vihainen ja koko ajan oli todella heikko olo. Usein korvikkeen syöttäminen herätti tutuilta ihmisiltä kyselyitä miksi, kun kuitenkin pumppasin maitoa jatkuvasti hurjat määrät... en koskaan vastannut siihen rehellisesti, koska koin epäonnistuneeni äitinä, kun luovutin. Toki tiesin sen olevan ainoa vaihtoehto oman jaksamisen ja terveyden kannalta, mutta ei se syyllisyyttä hävittänyt.
Kyllä ostin korviketta. Imetys ei tosiaan sujunut oppikirjan mukaan. Minullakin olisi maitoa riittänyt, mutta imetys oli taistelua alusta asti. Sairaalassa se sujui jotenkin, mutta kotona ei. Jotenkin tyttö vain hermostui aina kun yritin. Tietenkin itseäkin rupesi stressaamaan, kun se ei onnistunut ja se varmasti sitten taas vaikutti.. =/ Pumppasin kyllä noin 2 kk ja tyttö sai kumpaakin rintamaitoa että korviketta.. Sitten en vain jaksanut. Minullakin laski paino vähän turhan nopeasti, vaikka en jättänytkään ruoka-aineita pois. Söin ehkä vähän turhan harvoin ja muutenkin olen sellainen että minulla on jatkuvasti nälkä, ja pitää söydä usein vähemmän kerralla, muuten tulee jotenkin tosi heikko ja huono olo.
PoistaSamoja tunteita siis ollut kuin sinulla. Oliko Millilä sitten koliikkia tai muuten vatsavaivoja vai miksi jouduit jättämään ruoka-aineita pois? Tuo on kyllä niin totta että äiti on tietyllä tavalla"vapaata riistaa" ja se on niin mun käsityskyvyn ulottumattomissa. Meni nyt vähän ohi aiheen..
Voi mä niin arvasin! Mun kohdalla imetys olisi kai sujunut oppikirjan mukaan, jos olisin vain omaa ruokavaliotani kyennut karsimaan (olemattomaksi). Mikä tietenkin loi lisä paineen ja koin syyllisyyttä enemmän, kun kyse oli minun eikä lapsen ratkaisusta. Mä pumppasin myös ja osa meni muille pikkuisille ja osa suoraan kaivosta alas... Oikeastaan taisin pumpata liiankin paljon vaikka yritin vain ainakun oli tuhannen pakko, koska sitä maitoa tuli yli puoli vuotta vaikka lapsi ei sitä syönyt.
PoistaEi ollut koliikki, mutta allerginen käytännössä kaikelle! Ja äidin maitohan on käytönnässä suoraan sitä mitä suuhun itse laittaa... No niin! Monet kerrat siitä asiasta olen hermotunut (lähinnä nuo raskaus aikana)... Onneksi se vähenee hurjasti lapsen kasvaessa. Kukaan ei ole tullut enään vuosiin kysymään tuleeko maitoa tarpeeksi tai onko tissit verillä ^^ tai muuta yhtä kiusallista. Saati tullut taputtelemaan mahaa ;)
Täysin kyllä ymmärrän ratkaisusi, itse olisin varmasti toiminut samoin. Eihän sitä voi melkeinpä lakata syömästä, pakko miettiä omaakin jaksamista. Itsekin kyllä melkeinpä edelleen koen jonkinlaista syyllisyyttä (ainakin se joskus muistuttaa olemassaolostaan).. Minäkin olen "valehdellut", että tyttö sai enemmän äidinmaitoa kuin sai oikeasti, koska tunsin syyllisyyttä. Mutta kai sitä saisi olla syyllistämssä itseään jatkuvasti, jos sille tielle lähtee, äitiys kun ei ole maailman helpoin tie kulkea.. =)
PoistaYmpäristön paine saa helposti syyllistämään itseään. Imetys, liinailu, kestoilusta nyt puhumattakaan olis suotavaa ja tuntuu, että saa kieroja katseita jos sitä tietä ei kulje syystä tai toisesta.
PoistaOn helpommin tosiaan sanottu, ettei saisi itseään syyllistä... käytönnässä se ei olekkaan niin helppoa. Äitiys ei todella ole se helpoin tie, mutta on se silti kovin antoisaa :)
Tosi ikävää! Suuttuisin ite tosi paljon tuolle henkilölle enkä varmasti olisi siinä vaiheessa kovin kohtelias.
VastaaPoistaOnneksi meille ei ole käynyt noin. Niitä rouvia kyllä löytyy ketkä kauhistelee kovia ääniä, jotka lapsesta lähtee iloitessa/kiukutellessa. Varsinkin, kun Sisu ei vielä puhu niin korvaa sitä luonnollisesti muilla äänillä.
Puistossa olen komentanut muiden lapsia, koska meilläpäin puistoista löytyy harmittavan paljon välinpitämättömiä vanhempia joiden lapset ovat täysin vailla valvontaa aikuisten istuessa ja puhuessa omiaan. Jokin aika sitten oli joku äiti, jota taisi kiinnostaa muut asiat kuin lasten kasvatus ja olin suoraan sanoen pöyristynyt lasten käytöksestä vaikken ite mikään hirvittävän tiukka olekkaan. Pojat tukkivat tiet kiipeilytelineissä, kiroilivat, potkivat, heittivät hiekkaa ja rikkoi leluja eikä äiti tehnyt muuta, kun jutteli kaverinsa kanssa.
Tuossa tilanteessa muistuttelin poikia miten muita kohtaan pitäisi käyttäytyä ja se on asia, jossa olen omienkin kanssa tosi tarkka, että oppii kohtelemaan muita ihmisiä oikein.
Noh en muuten ollut itsekkään... Näin jälkeenpäin mietittynä saatoin sanoa jopa turhankin rumasti. On totta, että toisinään ihmiset jää kyttäämään tai puhuu keskenään pahaa, kun jonkun lapsi menettää hermonsa tai pitää muuten vain kovaa ääntä. Pari viikkoa sitten kaupassa yksi pikkuinen piti kamalaa meteliä (ääni kuulosti ihan linnulta)... kaiken rehellisyyden nimissä se ääni otti todella korviin, mutta minkäs teet... ne äänet kuuluu elämään :)
PoistaIkävän paljon näitä lapsia puistoissa on mitkä on käytännössä ilman valvontaa/muiden vastuulla. Mielestäni jokainen lähtökohtaisesti hoitaa omat lapsensa! Toki aina ei huomaa ja silloin ulkopuolinen voi sanoa, mutta siitä tulee paha mieli jos lapsen oma äiti tai isä näkee kun lapsi tekee pahojaan eikä sano mitään!
Minä ratkaisen oman kohta kolmevuotiaan neidin kanssa kauppa-asioinnin niin että neiti istuu rattaissa tai ostoskärryissä. Tällöin ei tarvitse ravata karkailevan lapsen perässä.:)
VastaaPoistaMeillä ostoskärryt tulee kysymykseen vain silloin, kun neiti niissä tahtoo itse istua... Pääsee nousemaan niistä pois ja kipuamaan sinne kärrypuolelle jos todella tahtoo ja se on vähän vaarallista. Yleensä istutan millin omiin matkarattaisiin! Pakko hehkuttaa tähän väliin niitä meidän quinny zapp:eja... aivan huiput! Niistä ei muksu karkaa vaikka kuinka haluaisi! Samaa ei voi sanoa mummilla olevista emman matkarattaista tai mistään yhdistelmistä mitä meillä on tai on pyörähtänyt...
PoistaMutta meillä taitaa olla sama lähi bobo ja se leikkipaikka vetää magneetin lailla ainakin meidän neitiä puoleensa ja huutohan siitä tulee, jos ei sinne pääse.
Mutta ymmärsinkö oikein että Bobo lopettaa? Täytyykin kysellä tarkemmin syitä kun omistajan tytär on tuttu=(
VastaaPoistaLopettaa se juu :/ Muistaakseni syyskuun toimii enään. Juttelin tuosta lopettamisesta ja käsititykseni mukaan suurin syy oli se, että boboissa on oltava tietyt merkit ja vain muutama oma merkki. Eli suurin osa valikoimasta on ns. juhlavampaa ja hintavampaa tavaraa... Ja tämä nyt on pieni paikka ja ehkä se suurin kysyntä olisi niille perus edullisille trikoo vaatteille yms. Eli valikoimaa olisi pitänyt rankalla kädellä muuttaa, sen minkä olisi pystynyt ja tavallaan aloittaa alusta. Ja käsittääkseni on omistaja on tehnyt siellä niin paljon töitä, että on jollain tasolla jo aika väsynyt tekemään aina pitkää päivää&viikkoa ja haluaa mielummin nyt keskittyä lapsenlapsiinsa, kun aloittaa pohjalta sen touhun.
PoistaEpäilen kyllä, että myös nettikaupat on vienyt paljon asiakkaita ja tulevaisuudessa olisi tullut viemään enemmänkin. Nettikaupat tarjoaa jo heti mallistojen saavuttua ale koodeja, joten naapurissa on vaikea myydä normaali hintaan ja näin ollaan tultu pisteeseen, että vaatteita ei oikein saa koskaan myytyä normaali hinnalla eli lastenvaate bisnes ei ole enään kannattavaa. Bobossahan on aina ollut iso valikoima mayoralin vaatteita... vielä vuosi sitten niitä ei saanut nettimyydä, mutta nyt saa joten sekään ei ole varsinaisesti sellainen sisäänveto tuote enään.
Vaikka harmittaa hurjasti, ymmärrän kyllä omistajan päätöksen! Aikansa kaikkea ja ehkä olisin itsekkin lopettanut ns. hyvän sään aikana.
Olen taas todella jäljessä tän kommenttini kanssa, vaikka heti postauksen kännykällä luinkin.
VastaaPoistaEn kyllä yhtään ymmärrä kuinka joku aivan vieras ihminen kehtaa tuolla tavoin tulla opettamaan toista lastenhoidossa. Erittäin hävytöntä on mielestäni tarjoitua ostamaan jotain sellaista, jonka lapsen äiti on juuri kieltäytynyt ostamasta. Huh huh, ihanhan tässä alkaa kiehumaan :D
En mäkään ole aina niitä nopeimpia kommentoijia vaikka täällä pyörinkin paljon ja suurimman osan luen lähes heti.
PoistaSe on näiden vanhempien rouvien oikeus kasvattaa, jos äiti ei siinä ole tarpeeksi hyvä tai muuten vain toimii epäoikeuden mukaisesti... Kiukun se kieltämättä nostaa pintaan.